Vanhassa kihlakunnankartassa vuodelta 1741 löytyy merkitty kivi nimeltään Satulankivi. Kyseisessä kartassa ei löydy muita merkittyjä kiviä.
Mikä tarkoitus on ollut kyseisellä kivellä?
Kivi sijaitsee hyvin vanhalla rajalinjalla, sen vierestä löytyy vanha rajapyykki.
Ilmeisesti tilojen Nuuttila ja Majalahti rajalinjalta, tai sitten vielä joku vanhempi rajalinjaus.
Kyseinen mäki millä kivi sijaitsee on nimeltään Velhonmäki.
Kyseisellä mäellä on 1600-luvulla asunut Ruovedellä 1643 noitana poltettu Antti Lieroinen.
Velhonmäellä on kaksi erillistä korkeampaa kohtaa ja kummallakin on suhteellisen isoja siirtolohkareita joista kaikki suurimmat on jostakin syystä kahtena tai kolmena palasena. Tämä Satulankivi on näennäisesti säilynyt ehjänä.
Satulankivi
Satulankiven tuenta
Rajapyykki
Kivi on helppo löytää, se sijaitsee sähkölinjan mutkassa.
7.10.2016
Eilen iltapäivällä pääsimme osallistumaan seminaariin museokeskus Vapriikissa Tampereella.
Päivä on jaettu kahteen osaan, aamupäivä oli suomenkielinen, iltapäivä englanninkielinen. Seminaarin järjestelyistä vastasi Helsingin yliopisto yhteistyössä Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa.
Tämä pisti silmään arkeologi Aarne Äyräpää matkakertomuksesta.
Siis munkkien rauniot ja tarkemmin ottaen visuvetisten puheessa kalamunkkien rauniot.
Sinänsä, että me jäähdyskyläset mitenkään epäilisimme visuvetisten puheita, mietitäämpä sanaa kalamunkit.
Koko munkkiteoria Äyräpään matkakertomuksessa herätti jonkinlaisen epäilyn, olisiko tuollainen tieto esirautakaudelta voinut säilyä kyläläisten tiedossa, tuskin.
Mutta kun tiedämme että Isonvihan aikaan (1700–1721) venäläisten joukkojen mukana tuli kasakoita ja myöskin kalmukkeja, olisiko se sittenkin niin että Venäjän armeija olisi laittanut 3-5 venekunnan osaston kalmukkeja pyytämään kalaa ja riistaa ruokavaroiksi armeijan käyttöön.
Lapinrauniot ovat kuitenkin olleet hyvin puolustettavilla ja näkyvillä paikoilla, osasta takamaastossa on ollut hyvinkin hyvät kulkuyhteydet toisiin vastaavanlaisiin paikkoihin.
Mitäpäs jos nämä kalmukit ovat täällä olleet vain Isonvihan aikaan kalastamassa ja metsästämässä lapinraunioiden vuoksi todella hyvin merkityllä vesireitillä armeijan muonatarpeita.
Ei ollenkaan mahdoton ajatus kun sitä nyt ajattelee.
Elikkä olisiko visuvetisten kalamunkit oikeasti kalmukkeja?
2.10.2016
Röykkiö sijaitsee Sohvanniemen pohjoisosan kalliolla, Majalahden ja
Sammalistonlahden välisellä niemellä.
Röykkiön koko on noin 9 m ja siinä on iso silmäkivi keskellä. Röykkiötä on selvästi pengottu useaan otteeseen.
Arkeologi ja historiantutkija Aarne Äyräpää kävi tätäkin rauniota tutkimassa 1930.
Tässä lainausta hänen matkakertomuksestaan Visuveden lapinraunioille 21.9.1930 "Paikkakunnalla nimitetään tällaisia muinaisjäännöksiä munkkien raunioiksi. Puutarhuri Ahto Luutonen mainitsi lisäksi kuulleensa niitä sanotun "kalamunkkien tekemiksi".Mahdollista on, että munkit ovat harjoittaneet seudulla keskiajalla kalastusta ja että myöhemmin saapunut vakinainen asutus on heidän mukaansa nimittänyt järvien rannoilla tapaamansa ijältään tuntemattomat ihmistöiden jäljet. Helsingissä, joulukuun 8 p:nä 1930. Aarne Äyräpää"
Puutarhuri Ahto Luutonen kertoo: "Osola, Vidberg, isä ja pari kolme muuta miestä purkivat Kauhtionniemessä olevan Lapin röykkiön. Se oli ollut kuten kokoon lytistynyt pyöreä pannunkuva. Sen pohjalta löytyi hirven luita, poltettua multaa."
Arkeologi Aarne Äyräpään 21.9.1930 lasilevylle ottama kuva Sohvanniemestä.
Kuvassa Lauri Ylistalo ja Ahto Luutonen
Kuvan lähde Museovirasto
Tätä rauniota en tutkinut metallinpaljastimella, mutta rauniosta päätellen kivet ovat rautapitoisia.
Täältä tulikin kiire kohti Pusunvuolletta koska tutkimusaluksen apukuski kompastui rantautuessa airoon ja kasteli rannassa itsensä läpimäräksi.
Jääköön Kilvensaari toiseen kertaan.
2.10.2016
Kauhtionniemessä on kolmessa eri kohdassa lapinraunioita.
Kävimme kahdessa, joista museovirasto antaa toiselle tunnisteen A ja toiselle B, C jäi katsomatta, sinne pääsee autolla ihan viereen, joten sen voi käydä myöhemminkin katsastamassa.
Mutta nyt ensin B.
B oli vaikeasti lähestyttävissä tiheän, hoitamattoman puuston takia, tosin hakkuita oli tehty haudan metsän puolella hiljakkoin.
Jälleen röykkiön kivet olivat hyvin rautapitoisia metallinetsimellä huiskittaessa. Alkaakohan tämä metallinetsimen mukanapito tuottamaan jonkinlaista ennakkoaavistusta röykkiöitten tarkoitusperästä, siitä myöhemmin.
B.tä oli myös purettu ja mänty kasvoi keskellä röykkiötä.
Järvelle päin avautuva näkymä.
Tätäkin oli kaiveltu ja tutkittu.
Tällainen näkymä aukesi rannasta.
Alla olevalta videolta selviää kivien rautapitoisuus.
Matala ääni on rautaa ja korkeampi jalompaa metallia
Alussa Pöykkysaaren kivet, sitten Kauhtionniemen näkymää ja kivet.
Puutarhuri Ahto Luutonen kertoo: "Osola, Vidberg, isä ja pari
kolme muuta miestä purkivat Kauhtionniemessä olevan Lapin röykkiön. Se
oli ollut kuten kokoon lytistynyt pyöreä pannunkuva. Sen pohjalta löytyi
hirven luita, poltettua multaa."
2.10.2016
Hautarauniot sijaitsevat
Tarjanteella olevassa pienessä, eteläpäästään jyrkkärantaisessa Pöykkysaaressa Ruoveden ja Virtain rajalla. Topelius nimittää saarta
Maamme-kirjassa Munkholmaksi.
Pöykkysaaressa on useampi hautaröykkiö. Saari on luonnontilassa.
Saaren korkeimmalla kohdalla on
pystytettynä pitäjien rajapyykki. Vieressä olevan röykkiön koko on 10 x 15 m. Edellisestä 5
m pohjoiseen on ollut osittain hävitetty röykkiö, halkaisijaltaan 10
m. Upein röykkiö on saaren luoteispäässä alemmalla kalliolla, 150 m
luoteeseen rajapyykistä. Röykkiötä on kaiveltu useista kohdin
kuopalle, halkaisija on nykyisin 15 m.
Hautarauniot sijaitsevat Tarjanteen lounaisrannalla pienellä Pyssyniemen kalliolla.
Röykkiö on hyvin sammaloitunut, pyöreä, halkaisijaltaan noin 8 m ja korkeudeltaan puolimetriä. Sen keskellä iso silmäkivi. Röykkiötä on pengottu. Toinen röykkiö
sijaitsee edellisestä viitisenkymmentä metriä luoteeseen. Se on matala, sammaltunut ja
keskeltä kuopalla, järven puolelta löytyy iso paasi.
Tutkimme metallinetsimellä ja suurin osa kivistä oli hyvin rautapitoisia, myöskin jotain jalompaa metallia oli kivissä (erotteleva etsin).
Tämä alkaa olemaan melkoinen mysteeri, mitenkä tällaiset rautapitoiset kivet on osattu valikoida röykkiöihin.
18.9.2016
Raunio sijaitsee Tarjanneveden itärannalta pistävän Nuijanniemen luoteisniemekkeessä. Niemekkeelle vie Nuijaniementie Mänttä-Vilppulassa. Niemi on luonnonsuojelualuetta.
Röykkiö on kalliolla noin 30 m rannasta. Röykkiö on sammaloitunut, kooltaan 5 m. Röykkiö on tutkittu ja entisöity vuonna 1970. Röykkiöstä on löydetty kaksi pronssirengasta, rannerengas ja kierresormus, lisäksi nuolenkärjen ruoto, rautaesineen muruja, saviastianmuruja, hiiltä ja palanutta luuta. Luu on ajoitettu 420-262 jKr.
Tätä emme tutkineet metallinetsimellä, koska raunio on inventoitu ja kasattu uudelleen.
Näihinhän ei saa koskea, koska ne ovat muinaismuistolain nojalla suojeltu, mutta etsimellä saa päältä huispia. Museoviraston tiedot
4.9.2016
Lapinrauniot sijaitsevat Visuveteen pistavän Pilkanniemen lounaisrannalla, metsässä kivikkoisella rantatörmällä.
Röykkiön a halkaisija on 10 m, keskelle on kaivettu kuoppa. Röykkiö b sijaitsee edellisestä 50 m itään, sen halkaisija on myös 10 m, etelälaidassa on iso kivi. Röykkiötä on hieman hajotettu. Edellisestä 12 m kaakkoon on röykkiö c, jonka halkaisija on 9 m. Sitä on myös hieman kaiveltu. Röykkiöt ovat näyttäviä, ja ympäristö on melko koskematon.
Metallinetsin oli mukana (näitähän ei saa kaivella, mutta voi huispia etsimellä päällä koskematta) ja selvisi minkä takia niemen nimi oli vanhoissa maakirjakartoissa Rautaniemi. Etsimellä raunion kivistä suurin osa oli hyvin rautapitoisia, aivan kuin ne olisi valikoitu varta vasten röykkiöön.
30.4.2016
Ollinkivi on Ruoveden Siikanevalla sijaitseva siirtolohkare. Vuonna 1924 rauhoitettu kivi on ensimmäinen vuoden 1923 luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu kohde.
Orivedeltä Ruovedelle vievä maantie kulki aikoinaan Ollinkiven sivuitse. Tätä tien osuutta kutsuttiin Pahaksi virstaksi.
»Tämän Pahan virstan pohjoispäässä on luonnon asettamana merkkinä noin torpanmökin suuruinen vyörykivimöhkäle. Muinaisajan valtavien jäävirtojen melkein pyöreäksi tahkomana se on tielle päin viettävän vuoren keskirinteessä ja näennäisesti niin irrallaan, että matkustaja mielellään rientää ohi peläten rattaittensa jyrinän ehkä saattavan hänen turmiokseen kiven vierähtämään pois tuhatvuotisesta lepopaikastaan. Turha pelko! Tuon jättiläisten leikkikerän sitoo taikavoima kaltevaan alustaan; nuoret titaanit ovat turhaan koettaneet häiritä sen lepoa, heidän kankensa ovat voimattomina hirviön vieressä. Kivimöhkäleen sanotaan odottavan aikaansa. Kerran -- suokoon Jumala sen päivän viipyvän tuhansia vuosia -- on maansakavaltaja matkustava ylpeästi siitä ohitse. Silloin vuori on vapiseva, silloin harmaakivimöhkäle on irtautuva ja raskaana kuin omatunto syöksyvä musertamaan kavaltajan.»
Zacharias Topelius
7.9.2014
Kuoreveden kirkkoniemessä, kaksi-kolmesataa metriä nykyisestä kirkkorakennuksesta pohjoiseen on iso siirtolohkare, kartoissa se kulkee nimellä Jättiläisen kivi. Mahtava siirtolohkare sijaitsee niemen kärjessä, joka ilman sitä ympäröivää puustoa näkyisi kauas Kuoreveden selälle.
Jättiläisen kivestä ei ole tietoa palvontapaikkana, sijainniltaan ja muodoltaan se sitä on, eräänlainen pyhyyttä hohkaava lohkare. Tuskin sattumaa, että kirkon paikka valittiin Jättiläisen kiven vierestä.
Kirkon kirkkovenekatoksen vierestä lähtee viitoitettu polku kivelle.
Kuvat Juha Kallio, kuvattu syyskuussa 2014 kuten videokin. Museoviraston tiedot
31.7.2012
Uhrikivi sijaitsee 1,4 kilometriä Lappajärven rannasta lähellä Alajärven ja Vimpelin rajaa.
Tämä kivi on kulttuurihistoriallisestikin kiinnostava kivi, siinä on tulenteon jälkien lisäksi lukuisia historiallisella ajalla tehtyjä kaiverruksia ja esihistoriallisia kalliomaalauksia. Paikalla on myös pieni uhrilähde sekä läheinen erakon kivistä rakentama asumus, josta löytyy lisää kalliomaalauksia.
Kivessä on huomattava määrä kvartsia.
Kiven vieressä sijaitsee Lappajärveen syöksyneen meteorin sulattamaa kiviainesta hienossa muodossa.
Kuvat Juha Kallio Museoviraston tiedot
