Satulankivi Jäähdyspohjassa

23.10.2016

Vanhassa kihlakunnankartassa vuodelta 1741 löytyy merkitty kivi nimeltään Satulankivi. Kyseisessä kartassa ei löydy muita merkittyjä kiviä.
Mikä tarkoitus on ollut kyseisellä kivellä?
Kivi sijaitsee hyvin vanhalla rajalinjalla, sen vierestä löytyy vanha rajapyykki.
Ilmeisesti tilojen Nuuttila ja Majalahti rajalinjalta, tai sitten vielä joku vanhempi rajalinjaus.
Kyseinen mäki millä kivi sijaitsee on nimeltään Velhonmäki.
Kyseisellä mäellä on 1600-luvulla asunut Ruovedellä 1643 noitana poltettu Antti Lieroinen.
Velhonmäellä on kaksi erillistä korkeampaa kohtaa ja kummallakin on suhteellisen isoja siirtolohkareita joista kaikki suurimmat on jostakin syystä kahtena tai kolmena palasena. Tämä Satulankivi on näennäisesti säilynyt ehjänä.

Satulankivi

Satulankiven tuenta

Rajapyykki

Kivi on helppo löytää, se sijaitsee sähkölinjan mutkassa.

Viikingit Pirkanmaalla ?

7.10.2016
Eilen iltapäivällä pääsimme osallistumaan seminaariin museokeskus Vapriikissa Tampereella.
Päivä on jaettu kahteen osaan, aamupäivä oli suomenkielinen, iltapäivä englanninkielinen. Seminaarin järjestelyistä vastasi Helsingin yliopisto yhteistyössä Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa.

Me pääsimme osallistumaan tuohon englanninkieliseen osioon.
Seminaari avasi aivan uusia ulottuvaisuuksia tohtori Colleen Bakerin kautta Skotlantiin, tohtori Charlotte Hedenstierna-Johnsonin kautta viikinkikaupunki Birka.an ja tohtori Fedir Androshchuk.in kautta Venäjän viikinkitutkimukseen.
Tästä seminaarista riittää sulateltavaa todella pitkäksi aikaa.

Alla esimerkkejä.

Kalamunkkien rauniot

7.10.2016

Tämä pisti silmään arkeologi Aarne Äyräpää matkakertomuksesta.
Siis munkkien rauniot ja tarkemmin ottaen visuvetisten puheessa kalamunkkien rauniot.
Sinänsä, että me jäähdyskyläset mitenkään epäilisimme visuvetisten puheita, mietitäämpä sanaa kalamunkit.
Koko munkkiteoria Äyräpään matkakertomuksessa herätti jonkinlaisen epäilyn, olisiko tuollainen tieto esirautakaudelta voinut säilyä kyläläisten tiedossa, tuskin.
Mutta kun tiedämme että Isonvihan aikaan (1700–1721) venäläisten joukkojen mukana tuli kasakoita ja myöskin kalmukkeja, olisiko se sittenkin niin että Venäjän armeija olisi laittanut 3-5 venekunnan osaston kalmukkeja pyytämään kalaa ja riistaa ruokavaroiksi armeijan käyttöön.
Lapinrauniot ovat kuitenkin olleet hyvin puolustettavilla ja näkyvillä paikoilla, osasta takamaastossa  on ollut hyvinkin hyvät kulkuyhteydet toisiin vastaavanlaisiin paikkoihin.
Mitäpäs jos nämä kalmukit ovat täällä olleet vain Isonvihan aikaan kalastamassa ja metsästämässä lapinraunioiden vuoksi todella hyvin merkityllä vesireitillä armeijan muonatarpeita.
Ei ollenkaan mahdoton ajatus kun sitä nyt ajattelee.
Elikkä olisiko visuvetisten kalamunkit oikeasti kalmukkeja?

Kalmukki Lähde Wikimedia Commons

Sohvanniemen lapinraunio

2.10.2016
Röykkiö sijaitsee Sohvanniemen pohjoisosan kalliolla, Majalahden ja Sammalistonlahden välisellä niemellä. Röykkiön koko on noin 9 m ja siinä on iso silmäkivi keskellä. Röykkiötä on selvästi pengottu useaan otteeseen.

Arkeologi ja historiantutkija Aarne Äyräpää kävi tätäkin rauniota tutkimassa 1930.
Tässä lainausta hänen matkakertomuksestaan Visuveden lapinraunioille 21.9.1930
"Paikkakunnalla nimitetään tällaisia muinaisjäännöksiä munkkien raunioiksi.
Puutarhuri Ahto Luutonen mainitsi lisäksi kuulleensa niitä sanotun "kalamunkkien tekemiksi".Mahdollista on, että munkit ovat harjoittaneet seudulla keskiajalla kalastusta ja että myöhemmin saapunut vakinainen asutus on heidän mukaansa nimittänyt järvien rannoilla tapaamansa ijältään tuntemattomat ihmistöiden jäljet.
Helsingissä, joulukuun 8 p:nä 1930.
Aarne Äyräpää"

Linkki matkakertomukseen.

Puutarhuri Ahto Luutonen kertoo:
"Osola, Vidberg, isä ja pari kolme muuta miestä purkivat Kauhtionniemessä olevan Lapin röykkiön. Se oli ollut kuten kokoon lytistynyt pyöreä pannunkuva. Sen pohjalta löytyi hirven luita, poltettua multaa."

A.L.
Lähde: Lemmenniemi.fi

Museoviraston tiedot

 

Arkeologi Aarne Äyräpään 21.9.1930 lasilevylle ottama kuva Sohvanniemestä.

Kuvassa Lauri Ylistalo ja Ahto Luutonen

Kuvan lähde Museovirasto

Tätä rauniota en tutkinut metallinpaljastimella, mutta rauniosta päätellen kivet ovat rautapitoisia.

Täältä tulikin kiire kohti Pusunvuolletta koska tutkimusaluksen apukuski kompastui rantautuessa airoon ja kasteli rannassa itsensä läpimäräksi.
Jääköön Kilvensaari toiseen kertaan.

Kauhtionniemen lapinrauniot

2.10.2016
Kauhtionniemessä on kolmessa eri kohdassa lapinraunioita.
Kävimme kahdessa, joista museovirasto antaa toiselle tunnisteen A ja toiselle B, C jäi katsomatta, sinne pääsee autolla ihan viereen, joten sen voi käydä myöhemminkin katsastamassa.
Mutta nyt ensin B.
B oli vaikeasti lähestyttävissä tiheän, hoitamattoman puuston takia, tosin hakkuita oli tehty haudan metsän puolella hiljakkoin.
Jälleen röykkiön kivet olivat hyvin rautapitoisia metallinetsimellä huiskittaessa. Alkaakohan tämä metallinetsimen mukanapito tuottamaan jonkinlaista ennakkoaavistusta röykkiöitten tarkoitusperästä, siitä myöhemmin.
B.tä oli myös purettu ja mänty kasvoi keskellä röykkiötä.

Museoviraston tiedot

Ja jälleen paikkana se oli mitä upein maisemallisesti järvelle avautuvine näkymineen. 

Ja sitten Kauhtionniemen toiselle puolelle missä sijaitsee Museoviraston kohde A.

Siellä oli röykkiöitä ainakin kolme kappaletta.

Ja taas kivet hyvin rautapitoisia, alla video metallinetsimen havainnoista.

Kohteen vieressä hyvin lähellä on rakennettu kesäasunto ja rantautumaan ei päässyt kuin mökin omaan rantaan.

Paikkana tämä oli aivan käsittämättömän upea useampaan suuntaan avautuvine näkymineen.

Museoviraston tiedot 

Järvelle päin avautuva näkymä.
Tätäkin oli kaiveltu ja tutkittu.

 Tällainen näkymä aukesi rannasta.

Alla olevalta videolta selviää kivien rautapitoisuus.

Matala ääni on rautaa ja korkeampi jalompaa metallia

Alussa Pöykkysaaren kivet, sitten Kauhtionniemen näkymää ja kivet.

Puutarhuri Ahto Luutonen kertoo:
"Osola, Vidberg, isä ja pari kolme muuta miestä purkivat Kauhtionniemessä olevan Lapin röykkiön. Se oli ollut kuten kokoon lytistynyt pyöreä pannunkuva. Sen pohjalta löytyi hirven luita, poltettua multaa."

A.L.
Lähde: Lemmenniemi.fi

 

Arkeologi Aarne Äyräpään 21.9.1930 lasilevylle ottama kuva Kauhtionnniemestä.

Kuvan lähde Museovirasto

Pöykkysaaren lapinrauniot

2.10.2016
Hautarauniot sijaitsevat Tarjanteella olevassa pienessä, eteläpäästään jyrkkärantaisessa Pöykkysaaressa Ruoveden ja Virtain rajalla. Topelius nimittää saarta  Maamme-kirjassa Munkholmaksi.
Pöykkysaaressa on useampi hautaröykkiö. Saari on luonnontilassa.
Saaren korkeimmalla kohdalla on pystytettynä pitäjien rajapyykki. Vieressä olevan röykkiön koko on 10 x 15 m. Edellisestä 5 m pohjoiseen on ollut osittain hävitetty röykkiö, halkaisijaltaan 10 m. Upein röykkiö on saaren luoteispäässä alemmalla kalliolla, 150 m luoteeseen rajapyykistä. Röykkiötä on kaiveltu useista kohdin kuopalle, halkaisija on nykyisin 15 m.

Museoviraston tiedot. 

Luoteispään röykkiö.

Metallinetsimellä hyvin rautapitoisia kiviä koko röykkiö

 

Pitäjien välinen rajapyykki, pyykissä nro. 19

Hyvin vanha pyykki ja samoten hyvin rautapitoinen kivi.

 

Pyssyniemen lapinrauniot

Hautarauniot sijaitsevat Tarjanteen lounaisrannalla pienellä Pyssyniemen kalliolla.
Röykkiö  on hyvin sammaloitunut, pyöreä, halkaisijaltaan noin 8 m ja korkeudeltaan puolimetriä. Sen keskellä iso silmäkivi. Röykkiötä on pengottu. Toinen röykkiö  sijaitsee edellisestä viitisenkymmentä metriä luoteeseen. Se on matala, sammaltunut ja keskeltä kuopalla, järven puolelta löytyy iso paasi.
Tutkimme metallinetsimellä ja suurin osa kivistä oli hyvin rautapitoisia, myöskin jotain jalompaa metallia oli kivissä (erotteleva etsin).
Tämä alkaa olemaan melkoinen mysteeri, mitenkä tällaiset rautapitoiset kivet on osattu valikoida röykkiöihin.

Museoviraston tiedot.

Röykkiö on hyvin sammaloitunut, mutta iso ja paljon kiviä.

Maisemaa toisen röykkiön edustalta

Tutkimusalus (Expedition vessel) Pyssyniemessä.